Joo mä tiedän on veden pinta kaukana, en nää, pohjaan en näe.

Kait se on vaa hyväksyttävä. Elämä on helvetin epäreilua, eikä mikään mee niinku haluais. Tai no millon mun elämässä joku asia ois menny niinku mä oisin halunnu..


Tuntuu et koko maailma taas romahtaa käsiin ja mä jotenkin murskaudun kaiken alle. Itkettäs, mut kyyneleitä ei vaan tule... ainakaan enää... 


Yksinäisen keijun tarina.. sepä se... ei voi paljon paremmin enää sanoo..


Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi täällä meillä päin

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Sillä faunin, peikon, keijunkin

Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia

Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja

Kaikkialla huokausten kera toistettiin

Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin

Kai se on vaa hyväksyttävä, ettei kenenkään muun elämä oo yhtä paskaa ku mun, tai että kukaan ei tajua miltä musta tuntuu, vaikka kuinka yritän puhua ja näyttää mun pahaa oloo tietyille ihmisille... Joko niitä ei kiinnosta, tai sit ne ei vaa tajua.. veikkaan ettei niitä vaa kiinnosta...

Kait tää on vaa mun kohtalo..

Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan 
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa 


Elämä on...