En mitään, en ketään..... Enemmän kuin sua...

Ehkä asiat sittenkin järjestyy... toivotaan että ne menee nyt eteenpäin omalla painollaan ja joskus vielä tekin näätte, miten ihminen on oikeesti onnellinen.... <3

Hold Me Tight Before I Die

http://www.youtube.com/watch?v=G7V6HmgXV20&feature=related

Päiviä kun mietin onko missään mitään järkeä. Miks ei voi vaan antaa periks ja mennä niinku ite haluaa, eikä tanssia jonkun toisen pillin mukaan... Ja joskus luovuttaa, eikä vaan väkisin jaksaa kuunnella päivästä toiseen toisten vittuilua, haukkumista ja halveksuntaa..


Mä vaan tahon, että sä oot onnellinen, se riittäs mulle. Ja toivon, että sä ymmärtäisit mitä kaikkee sä voisit saada, jos vähän ees antaisit periks...

Miksi tarjoat kaunista, hienoa rakastajaa? Kun hänkin vielä lähtee pois ja sitten mä itken, kaipaan

Elämä vie, elämä tuo, ensin kädestä syö, sit sielusta juo.


Voi elämä, että siitä on kauan ku oon viimeks kirjottanu.. mutta mulla on syyni, joista osan aion nyt kertoo tässä.


Ensinnäkin, mä olin mielenterveys osastolla masennuksen takia kuukauden. Ensin siilinjärvellä ja sitte loppuajan Kuopiossa, enkä oikein tiiä pitäskö mun olla siellä vieläkin.. Mutta kyllä se autto. Ihan hirveesti. En tiiä miten oikein kertoo tästä. Oon kyllä sanonu avoimesti jos joku on kysyny, että missä oon ollu, mut en oikein osaa kertoo, jos ei kukaan kysy mitään. Mut mielelläni siitä puhun, ja kerron. :) 
Toisiin siellä oleviin ihmisiin tutustuu jotenkin paljon helpommin, kuin muihin. Jotenkin se, että ne ihmiset on samassa tilanteessa kun ite auttaa jotenkin sisäistämään sen, ettei niitä haittaa se millanen toinen on, vaan ne ymmärtää jos ei aina jaksa tai pysty kaikkeen. Vaikka nykypäivänä masennus on tosi yleinen sairaus, ei siitä puhuta tarpeeks, eikä ne jotka masentuu, tajua hakee yleensä apua ajoissa. Eivätkä edes uskalla... Mäkin odotin liian kauan.. Mutta tässä onneks vielä ollaan... :) Ja oon helvetin kiitollinen niille kaikille, jotka on mua tukenu ja auttanu jaksamaan ja käyny kattomas osastolla... ei se oo sellanen paikka kun kaikki kuvittelee, vaikka siellä lukittujen ovien takana eletäänkin.
Toisesta asiasta en kerro vielä. Kuulette senkin kyllä vielä.. :D


Mut toistaseks, on taas menny paremmin ja jaksaa taas. :) kyllä asiat aina jotenkin järjestyy, tavalla tai toisella. :)

Nää kuvat taitaa olla vielä niiltä ajoilta kun en ollu menny osastolle, mutta siltä ajalta ku oon siellä ollu, ei oo juuri kuvia, niin en voi niitä laittaa... mut nyt pois tulon jälkeen toki on.. niitä lisää tässä joskus :)


Nyt tupakalle.. toivottavasti joku vielä jaksaa lukee..

cause you changed the way you kiss me

Jälleen suloinen sabotage
mä putosin sun ansaas
mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

oon ystävä mustelmien
tarpeeksi niistä saa mä en
siks vaik sun kanssa leikkimään
ei jäisi hai tai härkäkään
täs oon taas ilman kypärää




Eihän tässä taas. Koulua ja shillain...


Elämä on perseestä, mutta eiköhän kaikki jo tienny sen jo... :D


ja kohta nuolen haavoja 
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää

on mua viety huoneisiin
ja murtauduttu mun tunteisiin
nähdäkseen siel ei mitään oo
vaik käyttäis kirkkainta valoo
siel kaikuu kun huutaa "haloo"

Kait sitä kaikkeen vaan tottuu ja turtuu. Ja vaikka kuinka tuntus pahalle ni ei sitä vaan enää näytä. Ei ehkä osaa, toisaalta ei ehkä tahdo.


Onhan täs nyt paljo hyvääki, kirjotukset meni läpite (tosin just ja just, mutta silti) lukioo ois enää tää vuos, ja sillee, mut entäs sit? välivuos? vai kenties johonki opiskelee? Joutuuko sitä sit oikeesti lähtee helsinkii..? Kaikki jää tänne....ja Vesannolle. Tuntuu nytkin, että oon kotona liian vähän, mut entäs sit ku ei oikeesti jaksa istua viittä tuntia junas eka kuopioon ja siitä sit viel vesannolle....


mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää

030182-xxxx hoen mun nimeä
mykkiin puhelinvastaajiin
et saisin sut viel kerran kii
muuttaisit mut taas eläväks
kuulevaks sekä näkeväks
030182-sabotage hoen sun vastaajaas

mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää




Kaikkeen tottuu.. Kait..


Joskus...


Ehkä...


Meni polttarit tappeluksi, ja mä tappelun hävisin.
Tulin kunnolla potkituksi taakse nakkikioskin.
Nyt kumpikin silmä mustana on ja murtunut nenä tunnoton.
Pusikosta tilannetta tarkkailen.
Krapulassa ja häveten.

Hääkellot soi juhlakansaa kutsuen.
Hääkellot soivat, mutta puuttuu sulhanen.
Morsian huntu hulmuten, kyynel poskellaan, odottaa kirkon portailla turhaan rakkaintaan.
Hääkellot soivat, mutta puuttuu sulhanen.

Heti aamulla kankkuseen kunnon huikan mä tempaisin.
Tiedän kunnolla mokanneeni, niin on sattunut ennenkin.
Mutta tästä en koskaan selvitä voi, häämarssi ja urut meille soi.
Onneton on surullinen morsian, jota vieläkin rakastan.

Elämä on...

Mä toivon että jossain mietit, sä teitkö oikein sittenkään..

Päivät senku paranee..

Toivottavasti jotkut ymmärtää sarkasmia..

Musta tuntuu, että mun ohtaan on oikeesti liimattu joku fuckin tekokikkeli, joka on aika järestään siinä pysyny... -.-

Kuulin eilen ihanimman biisin ehkä ikinä, taas pitkästä aikaa, muistan miten pienenä tykkäsin tästä..

Marilii - Sinun

 

original

Jää yö sydämeeni vain Särkyy maailmain Nousevat kyyneleet Luotani pois kun sä meet Yö saattaa lähtevää Yö elämääni jää Sinä sydämeeni jäät Minun sydän on vieläkin sinun Ja tunne on muuttumaton Mun sinua ikävä on Ou-ou-ou-ou Minun sydän on vieläkin sinun Sinulta rauhaa en saa Nää tunteet niin mua satuttaa(2x) Naananannannaa (8x) Ooouh refrain: Minun sydän on vieläkin sinun Ja tunne on muuttumaton Mun sinua ikävä on Ou-ou-ou-ou Minun sydän on vieläkin sinun Sinulta rauhaa en saa Nää tunteet niin mua satuttaa Jää yö sydämeeni mun Tuska loukatun Vierivät kyyneleet Askeleesi on vaimenneet On toiveet kadonneet Yön elämääni teet Silti sydämeeni jäät refrain Ou-ou-ou refrain

http://www.youtube.com/watch?v=nROnMDMu-6U

rakastuin uudestaan tähän biisiin, vaikka sanat nyt onkin mitä on...

<3

Joo mä tiedän on veden pinta kaukana, en nää, pohjaan en näe.

Kait se on vaa hyväksyttävä. Elämä on helvetin epäreilua, eikä mikään mee niinku haluais. Tai no millon mun elämässä joku asia ois menny niinku mä oisin halunnu..


Tuntuu et koko maailma taas romahtaa käsiin ja mä jotenkin murskaudun kaiken alle. Itkettäs, mut kyyneleitä ei vaan tule... ainakaan enää... 


Yksinäisen keijun tarina.. sepä se... ei voi paljon paremmin enää sanoo..


Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi täällä meillä päin

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Sillä faunin, peikon, keijunkin

Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia

Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja

Kaikkialla huokausten kera toistettiin

Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin

Kai se on vaa hyväksyttävä, ettei kenenkään muun elämä oo yhtä paskaa ku mun, tai että kukaan ei tajua miltä musta tuntuu, vaikka kuinka yritän puhua ja näyttää mun pahaa oloo tietyille ihmisille... Joko niitä ei kiinnosta, tai sit ne ei vaa tajua.. veikkaan ettei niitä vaa kiinnosta...

Kait tää on vaa mun kohtalo..

Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan 
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa 


Elämä on...

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, varoita ei mysky matkoisaan, arvaamatta maailman tuulet lastaan riepottaa...

Voih..

Tää elämä taas koettelee ihmislasta vähän turhan rajusti..

Mullon kauhee ikävä kotiin.. Tai no mullon ikävä Tähtee. <3 Mun murusta on tullu iha hirvee läskipossu.. tai no ei se lihava oo.. helkkarin lihaksikas.. :) mun muru <3<3

Nää kuvat on kyl tosi vanhoja.. kameras ois uudempia mut kamera on yllätys yllätys Vesannolla..

Mut joo... kait sitä pitäs ruveta meikkaan ja ettiin vaatteita illaks. Äitiki tulee koht kaupunkiin.. :)<3<3