Ei kait tää elämä enää paskemmaks voi mennä.. Kotona oleminen vähä helpottaa, ku ei tartte miettii.. mut kuitenki.. ei tää ruusuilla tanssimista oo.. paskaa paskan perään..
Monet laulut kertovat rakkaudesta, siitä miltä tuntuu toinen menettää.
Itken itteni uneen iltaisin. Viime yönä kyllä nukuin jopa 9 tuntia. Onneks. Vähä jaksaa taas tänään paremmin..
Sinä itket ny kun annan sormuksen,
tavaras kannan,
mutta junaan nouse en,
sinä olet liian kaunis mulle,
koko maailma on auki sulle,
mene sinä,
minä kasvoin kiinni tähän kaupunkiin.
Jos saisin yhen toiveen, mikä toteutettas, mä en toivos rahaa, en isoo taloa, en neljän L:llän papereita, en rauhaa, en että mun perheellä ois hyvä olla. Mä toivosin, että kaikki ois niinku ennen... Vaikka se kuulostaaki nii itserakkaalta. mut silti.
Lennä pois, lennä pois, lennä pois, villi lintu,
lennä pois, lennä pois, lennä pois, päästä irti,
Mä pidän sydämessä paikkaa, mutta se sulle häkki vain ois, siis lennä pois.
rikki mennyttä sydäntä nyt voiko parantaa.
Sydämensä särkeneille,
ypöyksin jätetyille,
laulu kaunis elämään tuo lohtua,
Mistä lohtua hiljaisille,
ujoille ihmisille,
Joille kukaan laulujaan ei omista,
Rakkauslaulu luusereille,
laulu meille kaikille,
niille joita ei kukaan rakasta,
rakkauslaulu luusereille,
laulu meille jokaiselle,
niille joita ei kukaan halua.
Tää ei nyt tarkota sitä, että oisin rakastanu sillä tavalla sitä ihmistä jonka menetin.. Rakastinhan mä. Ja rakastan edelleen. Mutta ystävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti