Elämäni on erittäin perseestä... Multa viiään kaikki... Ihan kaikki...
Ei oo taas oikei ruusuil tanssimista tää... Vaikka ei kait se oo ikinä ollukkaa... Saa taas miettii, et voisko ihmiset alkaa pikkuhiljaa tajuun, että mä en jaksa määrääni enempää...
Jos joku tietää sen tunteen, ku sulta revitään käsistä kaikki ystävät, myös ne rakkaimmat, ainoot kehen sä oikeesti luotat, ja tiiät, et ne vastaa puhelimee sit vaik vittu yöllä jos on hätä ja yrittää auttaa, minkä ikinä vaan pystyy... Ni ne jotka tietää tän tunteen, ni tietää miltä musta just nyt tuntuu..
Mulla ei oo ikinä ollu kovin montaa ystävää kehen mä oisin voinu luottaa täysin. Kavereita on joo.. tosin ei enää niitäkää... ni nyt ne sit viiään loputki sulta...
Mä vaan tärisen, mua koskee, tekis mieli itkee, muttei kyyneliä enää tule... mua vituttaa, tekis mieli heitellä tavarat seinään, hakata ihmisiä, huutaa, raivota, pistää loputki elämästä paskaks, ni ei koskis enää ainakaa enemmä. Eipähä leviäis kaikki käsiin ainakaan uudelleen.
Viekää multa loputki vielä mitä voitte jooko? Ois paljo iisimpää.
Kiitti sille joka ees jakso lukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti