Mä jään kpo viikonlopuks. Unohan kaiken. Piän kavereiden kans hauskaa! Onneks mullon maailman parhaat ystävät, jotka aina jaksaa kuunnella ja auttaa, vaikka kuinka menis päin vittua..
Toivosin et jotkut tajuis sen, et mieki voisin joskus haluta tietää jotain.. ei mee iha oikein, et kuulen sit muilta, sen mitä mulle ois pitäny kertoo.. Mä olin suunnitellu viikonloppuni ihan toisenlaiseks. Mut noh. En itke, nyt meni näin ja sil selvä. Enpä viitti enää ees suunnitella mtn, ku kaikki menee kuitenki perseelleen..
Eikä luovu mistään
Vaikkei henkeä saa
Eikä luovu mistään
Vaikkei henkeä saa
Arvet yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Hänet yksin aikoo kantaa
Halki näiden öiden keinuttaa
Vaikkei henkeä saa
Eikä luovu mistään
Vaikkei henkeä saa
Arvet yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Hänet yksin aikoo kantaa
Halki näiden öiden keinuttaa
Huutaa itkee
Paiskoo kengät seinään
Mytty raivoisaa voimaa
Kaataa hyllyt
Riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu
Paiskoo kengät seinään
Mytty raivoisaa voimaa
Kaataa hyllyt
Riuhtoo verhot maahan
Ikkunasta yötä vasten heijastuu
Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
Rakastuneet ei nuku, ne ei malta, pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua
Että näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti