mä putosin sun ansaas
mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin
oon ystävä mustelmien
tarpeeksi niistä saa mä en
siks vaik sun kanssa leikkimään
ei jäisi hai tai härkäkään
täs oon taas ilman kypärää
Eihän tässä taas. Koulua ja shillain...
Elämä on perseestä, mutta eiköhän kaikki jo tienny sen jo... :D
ja kohta nuolen haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
on mua viety huoneisiin
ja murtauduttu mun tunteisiin
nähdäkseen siel ei mitään oo
vaik käyttäis kirkkainta valoo
siel kaikuu kun huutaa "haloo"
Kait sitä kaikkeen vaan tottuu ja turtuu. Ja vaikka kuinka tuntus pahalle ni ei sitä vaan enää näytä. Ei ehkä osaa, toisaalta ei ehkä tahdo.
Onhan täs nyt paljo hyvääki, kirjotukset meni läpite (tosin just ja just, mutta silti) lukioo ois enää tää vuos, ja sillee, mut entäs sit? välivuos? vai kenties johonki opiskelee? Joutuuko sitä sit oikeesti lähtee helsinkii..? Kaikki jää tänne....ja Vesannolle. Tuntuu nytkin, että oon kotona liian vähän, mut entäs sit ku ei oikeesti jaksa istua viittä tuntia junas eka kuopioon ja siitä sit viel vesannolle....
mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
030182-xxxx hoen mun nimeä
mykkiin puhelinvastaajiin
et saisin sut viel kerran kii
muuttaisit mut taas eläväks
kuulevaks sekä näkeväks
030182-sabotage hoen sun vastaajaas
mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
Kaikkeen tottuu.. Kait..
Joskus...
Ehkä...
Meni polttarit tappeluksi, ja mä tappelun hävisin.
Tulin kunnolla potkituksi taakse nakkikioskin.
Nyt kumpikin silmä mustana on ja murtunut nenä tunnoton.
Pusikosta tilannetta tarkkailen.
Krapulassa ja häveten.
Hääkellot soi juhlakansaa kutsuen.
Hääkellot soivat, mutta puuttuu sulhanen.
Morsian huntu hulmuten, kyynel poskellaan, odottaa kirkon portailla turhaan rakkaintaan.
Hääkellot soivat, mutta puuttuu sulhanen.
Heti aamulla kankkuseen kunnon huikan mä tempaisin.
Tiedän kunnolla mokanneeni, niin on sattunut ennenkin.
Mutta tästä en koskaan selvitä voi, häämarssi ja urut meille soi.
Onneton on surullinen morsian, jota vieläkin rakastan.
Elämä on...
