Hellou...
Kyllä taas tuntuu, että nää päivät vaan on toinen toistaan pahempia. Tai en tiiä pahempia, mut tuntuu, että päivästä päivään ei vaan jaksais aina miettiä asioita joita pitäs sanoo, mut ei vaan koskaan saa sanottua...
Ehkä parempikin toisaalta, että ei saa sanottua yhtään mitään ainakaan ääneen. Pakkautuuhan ne ajatukset kyllä niin, mutta parempi kuitenkin näin...
Jos mä joskus tästä vielä kuntoudun niin, että mun ei tarvii hakee TAAS apua, mä lupaan, että mä puhun kaikille niille, joille mun ois pitäny puhua!! Mut sitä päivää me tuskin tullaan näkemään, että sinänsä aika turha lupaus.. :D
Tuntuu taas, ettei jaksa aamulla nousta vaikka kuinka menis aikasiin nukkumaan... Pitäs varmaa olla nukkumatta yks yö, ni jos sitte helpottas, sais unirytmit kohalleen.. varsinkin sitten kun työtkin alkas ens viikolla... voihan kakka sanon minä...
No joka tapauksessa, kiva jos joku viittii lukee, mutta ainaki tiiän sen, että mun elämä on perseestä ja mä tiiän, että mä en jaksa vaikka mä väkisin yritänkin...
viimestään ens viikolla loputkin ihmiset jotka on ollu mun ympärillä, unohtuu ja unohtaa mut...
ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti