kyllä kait tää homma levii käsiin.... TAAS....
Päivästä päivään vaan miettii, että miks mä en anna ittelleni lupaa näyttää miltä musta tuntuu, ja hakee apua... Mut silti vaan joka päivä tuun siihen tulokseen , että ei vielä, ei nyt.. kyllä mä kestän...
Kyllä kait mä kestänkin helkkarin pitkään, mut sit ku se vika tikki tulee, (joka on kyllä tullu jo) ni pää leviää totaallisesti. Ehkä ekan kerran painostamana, ja opettamana jotenki vielä vaan kituuttaa...
Mä en ymmärrä sitä että neki ihmiset jotka oli mulle läheisiä, on hylänny mut nyt ihan kokonaan, Ei mulla oo ketään sellasta joka oikeesti musta välittäs.. on mulla pari kaveria joo, jotka sit hylkää ku oikeesti tarviisin jonkun siihen, ees olemaan, vaikka ei haluis kuunnellakkaan, tai kuuntelemaan. Miten vaan... Siedän kaikilta kaiken, koen että oon omat haukkuni ansainnu ja kuuntelen ne aina korvat luimussa. En ees yritä enää puolustaa itteeni, vaikka asia josta mua syytetään on aivan täyttä paskaa. Mä vaan oon, kuuntelen ja annan olla...
Ei tää voi enää jatkua näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti